keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Marjarannassa

Täällä jo viikon, mutta vasta eilen sain tietokoneeseen nettiyhteyden. Eipä silti, että tässä olisi juuri paljon ehtinyt tietokoneilua edes ajatellakaan.
Liisan kanssa ensi muutama päivä yksin.
Maija ja Pekka, ystävät Riston peruja kävivät ja Maija oli leiponut perunapiirakoita, joita olemme popsineet siitä lähtien autuaina. Naapurin Arto ja Paula Tomin kanssa kävivät myös, samoin Hellu ja Moppe, ystävät Ellun peruja.
Vaikka haikailinkin kesämökkiä sukuni mailta Karjalasta, en kadu ollenkaan, että eksyin Savoon.
Nämä ihmiset ovat tulleet läheisiksi ja olen kiitollinen siitä että olen saanut tutustua varsinkin juuri näihin mainitsemiini hyviin ihmisiin. Ilman heidän apuaan ja läsnäoloaan yksinäisen naisen mökkeily ei olisi kovinkaan helppoa.

Maanantai-iltana saapui Markku-serkku ja saunan rakentaminen alkoi seuraavana aamuna Pekan ja Taunon avulla. Hirret ovat seisoneet jo jonkin aikaa varaston vierellä pinossa ja nyt niitä sitten sirkkelöitiin sopivan kokoisiksi ja nosteltiin Markun syksyllä tekemiin raameihin-vai-mitä-se-on. Huone ja sauna, välissä ja sivuilla ja edessä terassia. Saunan terassi yhdistyy sillalla talon terassiin. Kiva nähdä mitä siitä sitten tulee kun se on valmis. Tuskin edes valmistuu tänä kesänä, sillä nämä miehet vaikuttavat aika kiireisiltä. Markku palaa Karjalaan perjantaina mutta tilalle tulevat mökkini muut edelliset rakentajat Osku, Esko, Jarkki ja Jarkko ja hirret nousevat sitten rytinällä.
En vain tiedä, kuinka kauan heillä on aikaa yhteen syssyyn.

Saunan suunnittelijana oli Keijo, mökkini rakennusvalvoja, jolle olin kertonut toiveistani ja hän pani ne paperille. Mutta yhden jutun unohdin sanoa, nimittäin sen, että halusin sen huoneen yhdeksi ikkunaksi koko seinän järvelle päin. Nyt on piirustuksissa kaksi ikkunaa, mutta kumpikaan ei ulotu lattiaan, joten tässä vaiheessa on korkea aika muuttaa piirustuksia.

Kukka-ja kasvihulluus on taas iskenyt minuun. Tuttua hulluutta jo Sveitsin ajoilta ja koska en Perussa voinut järjestää mitään puutarhaa kun sellaista ei asunnossamme ollut, huhkin taas elämäni koko innolla maan kimpussa. En uskalla edes ajatella paljonko olen jo vienyt Kaavin puutarhurille rahaa noista kasveista joita olen haalinut. Maijakin toi istuttamiaan kesäkukkasten taimia ja nyt on kaikki maassa, paitsi niitä kahta iiristä, joiden kanssa kuljeskelin pitkin tonttia etsien niille paikkaa ja jätin jonnekin, mistä en niitä enää löydä.

Huomenna menemme, Liisa ja minä Kuopioon Mopelle ja Hellulle ja samantien tietysti torille. Siellä oli viime viikolla upeita orvokkeja. Niitä on pakko saada. Suomessa orvokin säilyvät koko kesän. Sveitsissä niitä pantiin syksyllä kukkapenkkeihin ja ne kukkivat (enemmän tai vähemmän) koko talven toukokuuhun asti. Sitten niistä tuli sellaisia roikkoja, että ne oli heitettävä pois. Kesällä ei orvokkeja enää voinut pitää. Mutta täällä voi ja huomenna ostan pari lootallista. Ne siementävät silleen kivasti ja niitä löytyy ensi vuonna milloin mistäkin.

Ei kommentteja: