Vaikeita päiviä. Melkein liian vaikeita. Puheluja, e-maileja sekä häneltä että perheeltä. Tule takaisin, älä jätä meitä. Suljen korvani, suljen aistini ja pysyn kylmänä ja järkevänä. Yritän olla "normaali". Hukuttaudun tähän hetkeen ja menen eteenpäin kuin hevonen laput silmillä. EN ANNA PERIKSI. En voi elää siellä.
-
K tuli ja katkoi heinääni, teki paljon muutakin. Tunnit, joiden aikana jopa unohdin. Urechit tulivat sateeseen.. Minä ajoin Pieksämäen kautta Hirvensalmelle ja sieltä Helsinkiin. Sadetta. Sadetta luvassa edelleen koko viikoksi. Olen pahoillani ennen kaikkea Urechien puolesta. Mistä tuota vettä riittääkin niin paljon yhdelle kulmalle Suomea.
Helsingissä 22 astetta. Kun lähdimme Hirvensalmelta oli siellä 13 astetta.
Pari päivää Helsingissä. Entisessä omassa kaupungissa. Ehkä se on yhä kaikkein omin. Lapsuus on liimaa sielussa. Sanoiko sen Camus tai Sartre? En muista.
Huomenna menen Daisyn luo. Daisy sanoi kerran, että olin niin erikoinen oppilas. Erikoisin. Minäkö erikoinen? Sopii. Silti pidän eniten tavallisista ihmisistä. Heidän kanssaan on niin helppoa.