keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kaisan tekemä kello
Marjarannan ovitaulu Kaisalta


Neito

Joillakin on ilmiömäinen oikeudentaju, muisti ja sekä verbaalinen että kirjallinen taito ilmaista itseään, kuten myös taiteellinen kyky luoda käsillään taidetta. Esimerkiksi savitöitä. Sellainen on Savonlinnan Kaisa.

Hänen luonaan olin eilen. En ole ennen onnistunut käymään Retretissä ja koska se on Kaisaa lähellä, mentiin sinne yhdessä. Elämys silti vaikka olin päättänyt, että en enää mene luoliin. Onneksi en ennen käyntiäni tiennyt paikkaa sellaiseksi. Edelfeltin kuvia ja elämänkertaa. Upeaa kerrassaan. Onhan noita vuosikymmenet katseltu Ateneumissa, tunnistetaan unissaankin, mutta nyt olivat useat yksityiset lainanneet omistamiaan maalauksia ja näyttely oli onnistunut.

Sen jälkeen käytiin saunassa Kaisalla, syötiin makkaraa ja juotiin kannullinen gin-vodka-jotain ja hyvin nukutti.
Aamulla ennen kuin lähdin, painettiin Timolle leopardipaita.
Viikatekaupan kautta kotiin.


Matkalla satoi ja paistoi. Tähän alkaa tottua.
Silti, näitä Suomen kesämaisemia on pakko rakastaa, automatkoja täällä, maantietä, sen mutkia, sen reunuksia lupiineineen (olkoonkin tuoteaineistoa) ihanine muine kukkineen, maalaistaloja heinäpeltoineen. Ynnä muuta ynnä muuta. Helsingissä kasvaneena kaupunkilaisena en osannut aikoinani nauttia näistä niin kuin nyt.




Ei kommentteja: