Tuli toinenkin vesin mentävä luola, mutta sinnepä mentiinkin uimalla. Luolan jälkeen yllätys. Pieni laguuna vuoren sisällä, kattona taivas. Smaragdiluola ja turistinähtävyys ja siellä tuskin voi olla yksin, mutta elämyksen arvoinen se on silti.

Ylimmäisessä kuvassa näkyy miten uimataidottomat pääsivat laivaltaan luolan suulle. Ne rohkeat (minäminä!), jotka luottivat uimataitoonsa, uivat luolan läpi laguunalle sen arviolta sadan metrin matkan (siis arvio, siinä hätäkässä ei metrejä mitattu vaan katsottiin taas että hengissä selvittiin pimeän luolatunnelin läpi) ja ne toiset menivät rivissä, toinen toistensa pelastusliivistä kiinni pitäen. Hauskan näköinen toimitus.

Laguuna itse oli osin kahluusyvää ja siellä pällisteltiin ensin muutamia minuutteja, ennen kuin taas liiveistä kiinni ja riviin, tai rohkeasti yksin ja takaisin laivalle tunnelin läpi.

Siinä välissä saattoi ihailla kalamaailmaa ilman snorkliakin

Matkalla Krabille erilaisten saarten ohi, välillä niillä pysähtyen tai sitten ei

Pitkänokkaveneitten kotisatamaa.

Krabilla piti etsittämän uusia kenkiä, mutta haaveeksi jäi.

 

Lenchingillä oli syntymäpäivät

Ja seuraavana päivänä tällaista.

Arvatkaapas kenen selkää ja kenen korvaa!

Näinkin voisi päästä eteenpäin, jollei tarvitsisi kiertää ympyrää.

Pitihän se kulkuväline huoltaakin käytön jälkeen

Ja sitten olikin taas juhlien aikaa!

Kaunottaremme Robyn täytti vuosia, hänkin

Tiemme vei viidakoista myös virtaavien vetten äärille

tai sitten suurkaupunkien hulinaan (Hat Yai), jossa elefantit pyrkivät posliinkauppoihin

Tai pieni sydänten kauppias odotteli asiakkaita