Nähdä Napoli ja selvitä hengissä

Kun tilasin sen Napolin joulumarkkinamatkan, en osannut aavistaa, että koko muukin Italia oli menossa sinne. „Meitä“ spoletolaisia oli bussillinen, 50 kpl, mutta niitä muualta tulleita oli laskelmieni mukaan useita miljoonia.

Ollaanhan kierretty muutamia ihmisirikkaita maita, kuten Intiaa, Kiinaa ja Japaniakin, joissa populaa riittää, mutta se, että nämä pahuksen italialaiset olivat kaikki jättäneet Roomansa ja Milanonsa ym tyhjiksi ja törmänneet juuri samana päivänä kuin minäkin Napolin kapeille kaduille enkeliseimiä ja muita joulukoristuksia katsomaan, on heiltä aikamoisen huonoa ajoitusta.

Joka baarin, pizzerian ja pisserian edessä oli valtavat jonot. Nälkä ahdisti Napolissa, pizzojen paratiisissa ja tenojen käyttöä ei oltu suunniteltu.

Kujilla kuljettiin tahtiin puoli asekelta eteenpäin, sitten puolen askelen yritys edellisen kantapäille ja sitten ehkä taas onnistunut puolikas. Oli se kuitenkin sikäli hyvää, että mahdollisesti hapenpuutteesta tai klaustrofobiasta kärsivät ja pyörtyneet eivät päässeet kaatumaan ja jäämään jalkoihin, sillä massa kuljetti heitä automaattisesti massan tahtiin eteenpäin.

Siinä sitä mentiin, eikä pakomahdollisuuksia siivettömänä ollut. Niitä siivellisiä oli ne kujien reunukset täynnä. Enkeleitä, pieniä ja isoja Jeesus-kuvia, joulupukkeja (siivettöminä) ja taidokkaita ja suurenmoista työtä vaatineita seimimaisemia. Jouluaiheen lisäksi oli markkinoille mukaan päässyt monen muunkinlaista krääsää, kuten yleensä. Pila- ja näköiskuvia julkkiksista ym, Berlusconi painettuna vessapaperiin, jossakin irvisti Englannin Charles, jossakin nauroi Paksukainen mahaansa pidellen. Ei kovin jouluista. Eikä suomalaisiakaan ollut kunnioitettu edes pilakuvilla..Ei näitä kujanreunuksia voinut jäädä tarkastelemaan, kun piti pitää huolta siitä puolesta askeleestaan ja omista kantapäistään.

Kun tämä matkan pääasia, joka ilmeni sen pääasiaksi vasta matkan aikana, oli suoritettu, kerättiin kaikki 50 spoletolaista yhteen ja lähdettiin väljemmille vesille. Toreilla nähtiin eläviä patsaita, katusoittajia ja muuta vähemmän väkirikasta hulinaa. Komeita kirkkoja ja graffitteja talojen seinissä riitti.


Sitten ajeluyritykselle kaupungille. No, arvaahan sen, mitä sekin on kun suurin osa näistä muutamasta miljoonasta muualta tulleista busseillansa olivat myös päättäneet tehdä samoin.

Auton ikkunasta nähtiin komeita maisemia merelle, upeaa merenranta-asutusta ja Barbarossan linna rannalla.

Ne Napolin tavallisen ihmisen seudut pitää joskus tutkia ilman näitä muita.

Auton ikkunasta näin myös jotain vakavempaa, afrikkalaisia tai muita emigrantteja kadunkulmissa myymässä laukkuja, pesemässä autojen ikkunoita tai vaikka kerjäämässä. Yleinen näkymä kaikissa suurissa kaupungeissa, mutta näin joulumarkkinoiden ja kaiken turhakkeen keskellä se pysähdytti taas kerran.

Mielipiteeni näistä bussimatkoista: Jos suinkin mahdollista, ei koskaan enää. Eikä joulumarkkinoita.
Kaikesta huolimatta näin Napolin enkä kuollut.